Esikasvatukseen sisällä kylvetty keväällä 2018
3.3. orvokit
3.3. punainen auringonkukka, omat siemenet itäneet 10.3. ja kaupan siemenet 19.3.
13.3.
koreakärsämö (itänyt 19.3.)
keltakosmos
auringonkukka (itänyt 23.3.)
kääpiöauringonkukka
laventeli
samettikukka
hohtopiikkiputki
sinipallo-ohdake
jaloritarinkannus
19.3.
laventeli
karhunlaukka
pihaesikko
palloesikko
syysleimu
pelargonia
sunnuntai 25. maaliskuuta 2018
Pitkä talvi ja kitsas kevät
Kevään tulossa kestää tänä vuonna, talvi vain jatkuu ja jatkuu. Lunta on yli 80 cm, pahimmillaan lähemmäs metri paikoissa, jossa tuuli on kinostanut sitä. Yleensä näilläkin leveyksillä (kasvuvyöhykkeen VII eteläosa) maaliskuussa saadaan keväisiä päiviä, jolloin lämpötila käy reilusti plussalla, räystäiltä vesi tippuu ja hangen pinta kovettuu. Ei vain ole tietoakaan sellaisesta vielä ja maaliskuun viimeinen viikko alkaa huomenna. Edes kasvihuoneen katolta eivät lumet ole tippuneet ja yleensä se on tapahtunut jo maaliskuun alussa. Tänä vuonna piti lumet pudottaa liiterin ja autotallin lisäksi siis myös kasvihuoneen katolta.
Kasvarin katolla vakaasti jumittavan lumen vuoksi aurinko ei pääse lämmittämään kasvarin multapenkkiä tai kivilattiaa vielä, kylmäkylvöt voi siis vielä toistaiseksi laittaa odotuslistalle.
Kevään ja kasvukauden aloituksen toive elää kuitenkin, keväthöpsähdys iski ennustetusti jo tammikuussa, ensimmäisten kunnon aurinkoisten päivien myötä, vaikka pakkaslukemat huitelivat rapsakoissa kolmenkympin hujakoissa. Terminen kevät alkaa meidän tienoilla "virallisesti" 30.4. eli vielä kuukauden päivät saadaan odotella oikeaa kevättä ja noiden kinosten kanssa odotellaan todennäköisesti vielä paljon pidempään.
Kevään ja puutarhajuttujen vieroitusoireisiin auttaa tunnetusti esikasvatuksen aloittaminen. Tänä vuonna maltoin odottaa ja ensimmäiset siemenet näpsäytin multaan vasta maaliskuun puolivälin tienoilla (paitsi orvokit kylvin jo 3.3., mikä sekin oli liian myöhään).
Teenpä esikasvatuksista erillisen listauksen päivitykseen, jotta voin sitä täydennellä sitä myöten, kun kylvöjä tulee lisää.
Hankin myös esikasvatustilaan lämmittimen, ensimmäistä kertaa tilaa joutuu lämmittämään, kun aurinko ei yksinään jaksanut pakkasia vastaan taistella. Yleensä tilassa on tähän aikaan yli 10 astetta lämmintä, nyt lämpötila pysyi sinnikkäästi 2-3 asteen kohdalla, eli lämmittäminen oli käytännössä pakko aloittaa, muissa tiloissa ei valo riitä. Ilman riittävää valoa ja lisävalon käyttöä taimista tulee pitkiä honkeloita, joiden pystyssä pysymistä joutuu avittamaan monin keinoin. Kasvarin valoon taimet eivät siis vähään aikaan pääse.
Kasvarin katolla vakaasti jumittavan lumen vuoksi aurinko ei pääse lämmittämään kasvarin multapenkkiä tai kivilattiaa vielä, kylmäkylvöt voi siis vielä toistaiseksi laittaa odotuslistalle.
Kevään ja kasvukauden aloituksen toive elää kuitenkin, keväthöpsähdys iski ennustetusti jo tammikuussa, ensimmäisten kunnon aurinkoisten päivien myötä, vaikka pakkaslukemat huitelivat rapsakoissa kolmenkympin hujakoissa. Terminen kevät alkaa meidän tienoilla "virallisesti" 30.4. eli vielä kuukauden päivät saadaan odotella oikeaa kevättä ja noiden kinosten kanssa odotellaan todennäköisesti vielä paljon pidempään.
Kevään ja puutarhajuttujen vieroitusoireisiin auttaa tunnetusti esikasvatuksen aloittaminen. Tänä vuonna maltoin odottaa ja ensimmäiset siemenet näpsäytin multaan vasta maaliskuun puolivälin tienoilla (paitsi orvokit kylvin jo 3.3., mikä sekin oli liian myöhään).
Teenpä esikasvatuksista erillisen listauksen päivitykseen, jotta voin sitä täydennellä sitä myöten, kun kylvöjä tulee lisää.
Hankin myös esikasvatustilaan lämmittimen, ensimmäistä kertaa tilaa joutuu lämmittämään, kun aurinko ei yksinään jaksanut pakkasia vastaan taistella. Yleensä tilassa on tähän aikaan yli 10 astetta lämmintä, nyt lämpötila pysyi sinnikkäästi 2-3 asteen kohdalla, eli lämmittäminen oli käytännössä pakko aloittaa, muissa tiloissa ei valo riitä. Ilman riittävää valoa ja lisävalon käyttöä taimista tulee pitkiä honkeloita, joiden pystyssä pysymistä joutuu avittamaan monin keinoin. Kasvarin valoon taimet eivät siis vähään aikaan pääse.
maanantai 20. kesäkuuta 2016
huraus ja kesä eteni
Kaikenlaista on kolmessa viikossa ehtinyt puutarhassa ja kasvimaalla tapahtua.
Vanha Hermes-herra pääsi portille toivottamaan tulijat tervetulleiksi. Kesäkukka-aika alkoi 11.6. pyörän taluttamisella paikoilleen.
Kasvimaalla sain tähän astisista urakoista henkisesti suurimman, massiivisen rikkiskitkennän valmiiksi sunnuntaina 12.6. Päätin nimittäin kokeilla, josko rikkaruohojen isompi raivaaminen auttaisi ja vähentäisi kitkennän tarvetta myöhemmin kesällä. Perunamaa on ollut meillä käytössä viisi kesää, sitä ennen se oli kesannolla (=juolavehnää, suolaheinää ja voikukkia) vuosikausia, jos ei jopa yli kymmenen. Juolavehnän kanssa taistelu alkaa olla jo voiton puolella, mutta kun se väistyy, muut rikkikset, kuten suolaheinä ja niittyleinikki, pyrkivät valtaamaan alaa. Raivaaminen oli raskasta hommaa ja sitä jaksoi tehdä päivässä n. 3-4 tuntia, jossa ajassa sai vallattua mullalle noin 3-4 neliötäå maata. Monta päivää ja hermoja homma siis kysyi. No sitten sunnuntaina illalla pääsimme vihdoin laittamaan perunat maahan. Peruna-auran ja oman "suomenhevosen" eli isännän avustuksella pottu oli maassa samana iltana klo 20:54, kun seuraavana aamuna lähti lento pienelle lomalle. Vielä ei viikko myöhemmin maan pinnalla näy mitään kasvustoa, vaikka tämä väli on ollut yllättävänkin lämmintä juhannusta edeltäväksi kesäajaksi, tosin myös sateista.
Kasvimaalla on perunan lisäksi tänä kesänä vain mansikkaa, porkkana ja herne ovat harkinnassa. Ehkä huomenna kylvän ne. Kehäkukkaa laitoin moneen kohtaan, samoin auringonkukkia yritän viime kesän epäonnistumisen jälkeen uudelleen. Niidenkin lomaan kylvin kehäkukkia ja istutin muutaman kosmoksen, mm. keltakukkaisen lajikkeen, jotka kasvatin ensimmäistä kertaa.
Kasvulaatikoissa sen sijaan menee lujaa. Sisälle kylvetyt, kasvihuoneessa taimeksi kasvaneet persiljat ja tillit istutin laatikkoon, jossa kasvoi jo ruohosipulitupas, kaveriksi kylvin salaattia ja kehäkukkia, sekä pari samettikukan taimea tuppasin joukkoon. Toisessa laatikossa pikkupuutarhurin kylvämät retiisit ovat hyvässä kasvussa ja niitä on maisteltu jo. Pinaatillaki menee ihan mukavasti, tosin jostakin syystä osa lehdistä on jälleen tuleentunut, onkohan maassa jokin vialla pinaatin kasvun suhteen. Salaattia tulee retiisien penkkiinkin, samoin siellä kasvaa jo kehäkukkia hyvässä vauhdissa, samettikukat kaverina.
Sateet ja lämpö on saanut luonnon todella runsaaksi ja vehreäksi, nauhukset ja muut myöhäiskesän perennat ovat kunnon kasvussa jo nyt, varsinkin viime kesään verrattuna. Ihanat laukat kukkivat jo kohta täyttä häkää, samoin unikot pukkaavat nuppuja ja akileijat. Jo aiemmin olen harmitellut keskipihan kukkapenkin reunaa ja sitä, että siitä reunasta ei pääse ruohonleikkurilla siistimään nurmea. Inspis iski ja hoksasin viikonloppuna, että nyt, nyt ladon reunan kivet uudelleen ja teen tasaisen reunan, jota pitkin ruohonleikkurin rengas voi kulkea. Vielä on kyllä testaamatta, kun sataa sataa ropisee. Huomenna pitäisi olla kuiva päivä...
Kesäkuun kymmenennen vilahdettua kitkentäpuuhissa istutin kosmokset ja osan kesämalvikeista ja malopeista ulos vasta viime viikonloppuna (18. ja 19.6.), eli yllä olevan penkin tyhjät kohdat ovat saaneet täytettä. Nyt juhannuksen tienoolta pitäisi yölämpötilankin pysyä yli 10 asteen, joten kasvua vaan heille. Kesäkukatkin jätin ulos jo ennen 10. päivää, joinakin iltoina peittelin ne harsoilla, toisina taas en. Mitään ei paleltunut, rakennusten seinustalla lämpö säilyy kuitenkin yli 3 plusasteen, vaikka yhtenä aamuna kesäkuun puolella nurmikko taisi olla kuurassa.
Kasvihuone on tänä keväänä oikeastaan ensimmäistä kevättä todella ollut käytössä ja nyt kesän puolella huomaa, miten paljon lämpimämpi siellä saattaa viileänä päivänä olla. Salaatti ja pinaatti rehottavat ja kaikki ihanat taimet kasvavat hurjaa vauhtia. Kunhan nyt kylvetyt petuniatkin innostuisivat nuppujen tekemisestä. Kasvihuoneen seinustalle viime kesänä rakennetut kasvulaatikotkin saivat vihdoin mullat ja asukkaat, yrttejä ja salaattia. Mintun laitoin ensin isoon purkkin ja sitten laatikkoon, josko se pysyisi edes vähän kurissa. Kehäkukkaakin löytyy taas, samoin oreganoa, timjamia ja iisoppia (uusi tuttavuus). Lipstikka pitäisi vielä löytää, sen ajattelin laittaa kasvimaan laidalle, saa siellä rehottaa ja levitä halunsa mukaan.
Vanha Hermes-herra pääsi portille toivottamaan tulijat tervetulleiksi. Kesäkukka-aika alkoi 11.6. pyörän taluttamisella paikoilleen.
Kasvimaalla sain tähän astisista urakoista henkisesti suurimman, massiivisen rikkiskitkennän valmiiksi sunnuntaina 12.6. Päätin nimittäin kokeilla, josko rikkaruohojen isompi raivaaminen auttaisi ja vähentäisi kitkennän tarvetta myöhemmin kesällä. Perunamaa on ollut meillä käytössä viisi kesää, sitä ennen se oli kesannolla (=juolavehnää, suolaheinää ja voikukkia) vuosikausia, jos ei jopa yli kymmenen. Juolavehnän kanssa taistelu alkaa olla jo voiton puolella, mutta kun se väistyy, muut rikkikset, kuten suolaheinä ja niittyleinikki, pyrkivät valtaamaan alaa. Raivaaminen oli raskasta hommaa ja sitä jaksoi tehdä päivässä n. 3-4 tuntia, jossa ajassa sai vallattua mullalle noin 3-4 neliötäå maata. Monta päivää ja hermoja homma siis kysyi. No sitten sunnuntaina illalla pääsimme vihdoin laittamaan perunat maahan. Peruna-auran ja oman "suomenhevosen" eli isännän avustuksella pottu oli maassa samana iltana klo 20:54, kun seuraavana aamuna lähti lento pienelle lomalle. Vielä ei viikko myöhemmin maan pinnalla näy mitään kasvustoa, vaikka tämä väli on ollut yllättävänkin lämmintä juhannusta edeltäväksi kesäajaksi, tosin myös sateista.
Kasvimaalla on perunan lisäksi tänä kesänä vain mansikkaa, porkkana ja herne ovat harkinnassa. Ehkä huomenna kylvän ne. Kehäkukkaa laitoin moneen kohtaan, samoin auringonkukkia yritän viime kesän epäonnistumisen jälkeen uudelleen. Niidenkin lomaan kylvin kehäkukkia ja istutin muutaman kosmoksen, mm. keltakukkaisen lajikkeen, jotka kasvatin ensimmäistä kertaa.
Kasvulaatikoissa sen sijaan menee lujaa. Sisälle kylvetyt, kasvihuoneessa taimeksi kasvaneet persiljat ja tillit istutin laatikkoon, jossa kasvoi jo ruohosipulitupas, kaveriksi kylvin salaattia ja kehäkukkia, sekä pari samettikukan taimea tuppasin joukkoon. Toisessa laatikossa pikkupuutarhurin kylvämät retiisit ovat hyvässä kasvussa ja niitä on maisteltu jo. Pinaatillaki menee ihan mukavasti, tosin jostakin syystä osa lehdistä on jälleen tuleentunut, onkohan maassa jokin vialla pinaatin kasvun suhteen. Salaattia tulee retiisien penkkiinkin, samoin siellä kasvaa jo kehäkukkia hyvässä vauhdissa, samettikukat kaverina.
Sateet ja lämpö on saanut luonnon todella runsaaksi ja vehreäksi, nauhukset ja muut myöhäiskesän perennat ovat kunnon kasvussa jo nyt, varsinkin viime kesään verrattuna. Ihanat laukat kukkivat jo kohta täyttä häkää, samoin unikot pukkaavat nuppuja ja akileijat. Jo aiemmin olen harmitellut keskipihan kukkapenkin reunaa ja sitä, että siitä reunasta ei pääse ruohonleikkurilla siistimään nurmea. Inspis iski ja hoksasin viikonloppuna, että nyt, nyt ladon reunan kivet uudelleen ja teen tasaisen reunan, jota pitkin ruohonleikkurin rengas voi kulkea. Vielä on kyllä testaamatta, kun sataa sataa ropisee. Huomenna pitäisi olla kuiva päivä...
Kesäkuun kymmenennen vilahdettua kitkentäpuuhissa istutin kosmokset ja osan kesämalvikeista ja malopeista ulos vasta viime viikonloppuna (18. ja 19.6.), eli yllä olevan penkin tyhjät kohdat ovat saaneet täytettä. Nyt juhannuksen tienoolta pitäisi yölämpötilankin pysyä yli 10 asteen, joten kasvua vaan heille. Kesäkukatkin jätin ulos jo ennen 10. päivää, joinakin iltoina peittelin ne harsoilla, toisina taas en. Mitään ei paleltunut, rakennusten seinustalla lämpö säilyy kuitenkin yli 3 plusasteen, vaikka yhtenä aamuna kesäkuun puolella nurmikko taisi olla kuurassa.
Kasvihuone on tänä keväänä oikeastaan ensimmäistä kevättä todella ollut käytössä ja nyt kesän puolella huomaa, miten paljon lämpimämpi siellä saattaa viileänä päivänä olla. Salaatti ja pinaatti rehottavat ja kaikki ihanat taimet kasvavat hurjaa vauhtia. Kunhan nyt kylvetyt petuniatkin innostuisivat nuppujen tekemisestä. Kasvihuoneen seinustalle viime kesänä rakennetut kasvulaatikotkin saivat vihdoin mullat ja asukkaat, yrttejä ja salaattia. Mintun laitoin ensin isoon purkkin ja sitten laatikkoon, josko se pysyisi edes vähän kurissa. Kehäkukkaakin löytyy taas, samoin oreganoa, timjamia ja iisoppia (uusi tuttavuus). Lipstikka pitäisi vielä löytää, sen ajattelin laittaa kasvimaan laidalle, saa siellä rehottaa ja levitä halunsa mukaan.
sunnuntai 29. toukokuuta 2016
kesä!
Perjantaina tuli kesä. Eilen lauantaina ja tänään on ollut niin upea ilma, että ei meinaa uskoa todeksi. Harvoin näillä leveyksillä toukokuussa on näin lämmintä ja kesäistä. Lämpö poksautti puiden lehdet isoiksi ja aukoi tuomen nuput kukkimaan. En muista äkkiä, olisiko minun 11 vuoden aika tällä kasvuvyöhykkeellä tuomi kukkinut näin aikaisin. Kuten kuvassakin lehtien kiiltävistä läikistä näkyy, kirvoja oli tuomessa runsain mitoin.
Rannassa kukkii myös ihanainen kevätkaihonkukka. Rantapenkere on metsäistä, mutta nuotiopaikan vieressä on edellisten asukkaiden jäljiltä kasvamassa kotkansiipisaniaisia, kevätkaihonkukkaa, vuorenkilpeä ja jotakin tarhavadelmaa. Vähän siellä pitäisi siivolla, raivata voikukkia ja jotakin putkikasvia pois, siistiä kivirappuset ja semmoista. Kun sitä hommaa vain on niin paljon, pitkin poikin puutarhaa.
Marjapensaissa on ensimmäisen kerran ihan kunnolla kukkia. Toivottavasti saataisiin marjoja, pölyttäjiä on vaan lentelemässä kovin vähän. Mustikka kukkii ihan täysillä rannassa, on kukkinut jo viikon verran. Kevät (kesä) on ihan selvästi aikaisessa tänä vuonna.
Istutin vihdoin taimiston unelmahankintani eli valkokukkaisen siperiankärhön, sen takaa puuttuu vielä ritilikkö, jota pitkin ihanuuden olisi tarkoitus kiipeillä. Hain ja katkoin ritilikön puut jo valmiiksi, mutta niiden täytyy kuivua vielä rauhassa, lautatapuli oli päässyt kastumaan, kun pressu oli tuulessa pudonnut sen päältä.
Istutin kolme kuunliljaa ruukkuun, päätin kokeilla tänä kesänä ruukussa vähän erilaisia kukkasia. Kuunliljat toki istutan syksyllä maahan, niille kyllä löytyy tilaa. Kuvassa Komeakuunlilja Francee, kahdessa ruukussa on lisäksi Sinikuunliljaa valkoisilla kukilla. Huomenissa puutarhahommat jatkuvat, vapaapäivän ratoksi istutan ainakin auringonkukat, jahka penkkiä vähän puhdistan rikkiksistä ja kesäpyöräkin olisi tarkoitus polkaista portille kukka-amppeliksi.
Kevätkaihonkukka Omphalodes verna
Siperiankärhö Clematis alpina ssp. sibirica
Komeakuunlilja Hosta fortunei 'Francee'
Sinikuunlilja Hosta sieboldiana
Rannassa kukkii myös ihanainen kevätkaihonkukka. Rantapenkere on metsäistä, mutta nuotiopaikan vieressä on edellisten asukkaiden jäljiltä kasvamassa kotkansiipisaniaisia, kevätkaihonkukkaa, vuorenkilpeä ja jotakin tarhavadelmaa. Vähän siellä pitäisi siivolla, raivata voikukkia ja jotakin putkikasvia pois, siistiä kivirappuset ja semmoista. Kun sitä hommaa vain on niin paljon, pitkin poikin puutarhaa.
Marjapensaissa on ensimmäisen kerran ihan kunnolla kukkia. Toivottavasti saataisiin marjoja, pölyttäjiä on vaan lentelemässä kovin vähän. Mustikka kukkii ihan täysillä rannassa, on kukkinut jo viikon verran. Kevät (kesä) on ihan selvästi aikaisessa tänä vuonna.
Istutin vihdoin taimiston unelmahankintani eli valkokukkaisen siperiankärhön, sen takaa puuttuu vielä ritilikkö, jota pitkin ihanuuden olisi tarkoitus kiipeillä. Hain ja katkoin ritilikön puut jo valmiiksi, mutta niiden täytyy kuivua vielä rauhassa, lautatapuli oli päässyt kastumaan, kun pressu oli tuulessa pudonnut sen päältä.
Istutin kolme kuunliljaa ruukkuun, päätin kokeilla tänä kesänä ruukussa vähän erilaisia kukkasia. Kuunliljat toki istutan syksyllä maahan, niille kyllä löytyy tilaa. Kuvassa Komeakuunlilja Francee, kahdessa ruukussa on lisäksi Sinikuunliljaa valkoisilla kukilla. Huomenissa puutarhahommat jatkuvat, vapaapäivän ratoksi istutan ainakin auringonkukat, jahka penkkiä vähän puhdistan rikkiksistä ja kesäpyöräkin olisi tarkoitus polkaista portille kukka-amppeliksi.
Kevätkaihonkukka Omphalodes verna
Siperiankärhö Clematis alpina ssp. sibirica
Komeakuunlilja Hosta fortunei 'Francee'
Sinikuunlilja Hosta sieboldiana
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
bloglovin
<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14934651/?claim=u7dkcxvrtx6">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>
Lisätty Blogloviniin.
Lisätty Blogloviniin.
maitokärryllä pihan ympäri
Välillä pihahommiin tulee taukoja, koska... no, elämä... Tänään oli sopivasti poutainen ilta ja sain pari tuntia aikaa tehdä mukavia, mutta myös hieman rästissä olevia puutarhurointihommia omassa rauhassa.
Maitokärryyn kaikki tarvittavat kamppeet ja istutuspuuhiin. Viime viikon kaupunkireissulta nimittäin tarttui mukaan yhtä ja toista ihanaa, myös kauan haaveiltua, taimitarhallahan oli ihan pakko piipahtaa. Ensimmäisenä kävin kaivamassa vadelmapuskien taakse metsänreunaan kaksi kielon alkua, sinne saisivat rauhassa levitä puiden katveeseen, ei ihan metsään, mutta ei nurmikollekaan. Toivottavasti leviävät.
Seuraavaksi kärryttelin kohti lipputangon kukkapenkkiä. Kurjenmiekkoja taimitarhalla katsellessani harhauduin saksankurjenmiekkojen kohdalle, vaikka rantaan niitä iiriksiä piti katsella. Lähtihän se yksi saksankurjenmiekkakin siis mukaan, kun oli niin hyötiän näköinen kasvi. Kukkapenkkiin aiemman iiriksen viereen se pääsi, toivottavasti tykkää, kun aurinkoinen paikka tuo on. Kukkapenkin asukkaat ovat kovin pitäneet viime päivien sateista, kasvu on ihan kuohahtanut taas.
Samalla kaivoin kukkapenkin eri laitaan ihanan pihaesikon, joka sekin on taimitarhalta peräisin. Kolmesta sininatasta kaivoin yhden, kitukasvuisimman viime kesänä pois ja siihen jäänyt tyhjä kolo sai nyt täytettä huimasta violetista. Alkaa kyllä olla selvästi tarve uudelle kukkapenkille, tuo alkaa olla jo aika täynnä. Ensi kevään homma on kuitenkin kaivaa kaikki tässä penkissä kasvavat kasvit ylös, vaihtaa mullat ja istuttaa kasvit takaisin ja samalla miettiä paikat uusiksi. Tai jos oikein innokkaaksi heittäydyn, saatanpa aikeen toteuttaa jo tänä kesänä, jos loppukesästä sopiva hetki osuu kohdalle.
Kierroksen lopuksi vedin maitokärryt rantarinteen alas ja sinne uutukaisen laiturin viereen kaivelin hennot, mutta leveät siperiankurjenmiekan taimet. Haaveilen sellaisesta tuuheasta, koreasta rantakasvillisuudesta, joka koostuu lähes pelkästään kauniista heinistä ja siperiankurjenmiekoista. Niiden lehdet ovat niin kauniit ja ne kukat, ai että!
Ohimennen nypin koivuja irti rinteestä, johon olisi tarkoitus jotakin kuivan, paahteisen paikan maanpeitekasvia laittaa, kunhan tuo laituriprojekti saadaan päätökseen ja kitkin kissankäpäläkasvuston ympäriltä heinät ja muut epätoivotut pois, jotta käpälät saavat rauhassa tassutella ja levitä.
Vielä jäi muutama hetki aikaa ennen iltatoimia, raahasin uutukaisen ruukun ansariin ja istutin tuoksuherneet obeliskin ympärille ruukkuun. Taimiruukuissa alkoi tila käydä ahtaaksi ja juuria tunki jo pohjareijistä ulos kunnolla. Nytpä pääsevät kiertyilemään obeliskia ylös ja juurillekin on tilaa.
Istutettuja tänään
Kielo Convallaria majalis
Saksankurjenmiekka Iris germanica
Pihaesikko Primula x pubescens
Siperiankurjenmiekka Iris sibirica
(Aho)kissankäpälä Antennaria dioica
Tuoksuherne Lathyrus odoratus
Maitokärryyn kaikki tarvittavat kamppeet ja istutuspuuhiin. Viime viikon kaupunkireissulta nimittäin tarttui mukaan yhtä ja toista ihanaa, myös kauan haaveiltua, taimitarhallahan oli ihan pakko piipahtaa. Ensimmäisenä kävin kaivamassa vadelmapuskien taakse metsänreunaan kaksi kielon alkua, sinne saisivat rauhassa levitä puiden katveeseen, ei ihan metsään, mutta ei nurmikollekaan. Toivottavasti leviävät.
Seuraavaksi kärryttelin kohti lipputangon kukkapenkkiä. Kurjenmiekkoja taimitarhalla katsellessani harhauduin saksankurjenmiekkojen kohdalle, vaikka rantaan niitä iiriksiä piti katsella. Lähtihän se yksi saksankurjenmiekkakin siis mukaan, kun oli niin hyötiän näköinen kasvi. Kukkapenkkiin aiemman iiriksen viereen se pääsi, toivottavasti tykkää, kun aurinkoinen paikka tuo on. Kukkapenkin asukkaat ovat kovin pitäneet viime päivien sateista, kasvu on ihan kuohahtanut taas.
Samalla kaivoin kukkapenkin eri laitaan ihanan pihaesikon, joka sekin on taimitarhalta peräisin. Kolmesta sininatasta kaivoin yhden, kitukasvuisimman viime kesänä pois ja siihen jäänyt tyhjä kolo sai nyt täytettä huimasta violetista. Alkaa kyllä olla selvästi tarve uudelle kukkapenkille, tuo alkaa olla jo aika täynnä. Ensi kevään homma on kuitenkin kaivaa kaikki tässä penkissä kasvavat kasvit ylös, vaihtaa mullat ja istuttaa kasvit takaisin ja samalla miettiä paikat uusiksi. Tai jos oikein innokkaaksi heittäydyn, saatanpa aikeen toteuttaa jo tänä kesänä, jos loppukesästä sopiva hetki osuu kohdalle.
Kierroksen lopuksi vedin maitokärryt rantarinteen alas ja sinne uutukaisen laiturin viereen kaivelin hennot, mutta leveät siperiankurjenmiekan taimet. Haaveilen sellaisesta tuuheasta, koreasta rantakasvillisuudesta, joka koostuu lähes pelkästään kauniista heinistä ja siperiankurjenmiekoista. Niiden lehdet ovat niin kauniit ja ne kukat, ai että!
Ohimennen nypin koivuja irti rinteestä, johon olisi tarkoitus jotakin kuivan, paahteisen paikan maanpeitekasvia laittaa, kunhan tuo laituriprojekti saadaan päätökseen ja kitkin kissankäpäläkasvuston ympäriltä heinät ja muut epätoivotut pois, jotta käpälät saavat rauhassa tassutella ja levitä.
Vielä jäi muutama hetki aikaa ennen iltatoimia, raahasin uutukaisen ruukun ansariin ja istutin tuoksuherneet obeliskin ympärille ruukkuun. Taimiruukuissa alkoi tila käydä ahtaaksi ja juuria tunki jo pohjareijistä ulos kunnolla. Nytpä pääsevät kiertyilemään obeliskia ylös ja juurillekin on tilaa.
Istutettuja tänään
Kielo Convallaria majalis
Saksankurjenmiekka Iris germanica
Pihaesikko Primula x pubescens
Siperiankurjenmiekka Iris sibirica
(Aho)kissankäpälä Antennaria dioica
Tuoksuherne Lathyrus odoratus
torstai 19. toukokuuta 2016
ooooorvokkiiniii tummasilmä...
Kukkalaatikon asennuksen jälkeen ehdin kitkeä puolet lipputangon kukkapenkistä, kunnes pikkupuutarhuri kyllästyi keinumiseen, päätti astua patjarikon päälle ja ilmoitti sitten, että häntä väsyttää, mennään sisälle. Mennäänpä mennään, ennen kuin tulee isompia vahinkoja...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)